Ihmisten vapaa liikkuvuus

 

Yleisesti ottaen Suomalaiset yhdistävät työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tänne tulijoihin. Harvalle työntekijälle juolahtaa mieleen, että Suomestakin voi lähteä ulkomaille työnhakuun. EU-maista esimerkiksi Englannista, Saksasta ja Hollannista löytyy ammattilaisille aina hyväpalkkaisia töitä, Norjasta puhumattakaan.

 

Suomalaiset eivät tunnetusti muuta työn perässä toiselle paikkakunnalle, saati sitten maan rajojen ulkopuolelle. EUn sisämarkkinat ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus ovat arkipäivää poliitikkojen, virkamiesten ja lobbareiden puheissa, mutta tavalliselle suomalaiselle työnhakijalle EU:n mahdollisuudet eivät ole viellä avautuneet.

 

Tässä Suomalaiset eivät ole kuitenkaan yksin. Unionin työvoimatutkimuksen mukaan vain noin kolme prosenttia työikäisistä EU-kansalaisista on muuttanut ulkomaille ja asuu pysyvästi muussa kuin kotimaassaan.

 

Inhimilliset tekijät , kuten kieli- ja kulttuuriero saattavat hillitä into muuttaa ulkomaille työn perässä. Osalla mm . epäselvät työehdot hillitsevät lähtemistä. Myös erilaiset valtion etuudet kuten eläke ja terveyden huolto saattavat askarruttaa.

 

Epärehellistä kilpailua ja työehtojen tallausta esiintyy kaikissa työntekijäryhmissä ja lähes kaikilla aloilla ympäri Eurooppaa. Suomen osalta  on tärkeää, ettei tänne oteta tarpeettomasti  halpatyövoimaa rapauttamaan kotimaan työmarkkinoita. Toisaalta myös muut väärinkäytökset saattavat vaikuttaa Suomalaisen lähtöhaluihin. Yhdenvertaisesta kohtelua ja reilun pelin ohjeistukset ovat edellytyksenä, jotta työväestön vapaa liikkuvuus voisi toteutua EU:n alueella työntekijän ehdoilla.

Talvinen niitty

Suomessa muun muassa Akava on ajanut työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi ammattiliittojen kanneoikeutta. Siitä hyötyisivät niin työnantajat ja työntekijät, kuin myös ylityöllistetyt viranomaiset.

 

EU:n sisämarkkinat perustuvat neljälle taloudelliselle vapaudelle: pääoman, tavaran, palvelujen ja työvoiman vapaalle liikkuvuudelle EU maiden välillä. Tällähetkellä näistä heikoiten tuntuu toteutuvan jälkimmäinen. Niin kauan sisäset työmarkkinat ovat jäykkä ja byrokraattinen, unioni kituuttelee kolmen vapauden voimin ja talouskasvulle ei ole tilaa.

 

Esimerkkinä alasta jolla tälläinen heikko työvoiman liikkuvuus aiheuttaa ongelmia on Suomen tietokonepeli teollisuus. Suomesta ei enää löydy riittävästi osaavaa työvoimaa ja ulkomailta rekrytoijien on todella hankala saada innokkaita esiin.

 

Inno-voimaa vapaasta liikkuvuudesta

 

Oikein hoidettuna työvoiman vapaa liikkuvuus tarjoaisi eniten mahdollisuuksia juuri asiantuntijoille eli nimenomaan tiettyjen eritysalojen osaajille ja ihmisille jotka ovat työnkautta saavuttaneet jonkin erityisosaamisen joka on kysyttyä ulkomaille.

 

Työvoiman vapaa liikkuvuus tukee myös innovaatioita. Suomalaiset ovat tunnetusti erinomaisia osaajia, mutta parhaat ideat eivät välttämättä synny omissa tutuissa ja pienehköissä kotimaan ympyröissä. Työskentely toisessa EU-maassa tarjoaa myös oivan mahdollisuuden kehittää omaa erityisosaamistaan ja monipuolistaa tehtäväkenttää. Usein tämä on sellaista osaamista, jota ei välttämättä Suomen verrattain pieniltä työmarkkinoilta löydy ollenkaan.

 

Toisaalta Suomalaisetn yritysten tulisi ottaa huomioon maailmalta palaavien osaaminen ja hyödyntää sitä nykyistä paremmin. Tällä yritykset siasivat kansainvalistä osaamista alueille jotka ovat perinteiseti haastavia yrityksillemme kuten kansainväinen markkinointi- ja myyntityö

 

Vapaa liikkuvuus ja tulevaisuuden haasteet

 

Schengen-aluetta pidetään laajalti yhtenä Euroopan unionin merkittävimmistä saavutuksista 1900 luvulla. Tämänpäivän ja tulevaisuuden haasteisiin se on joutunut koska se on viime aikoina joutunut lujille unioniin suuntautuvan sotapakolaisten ja muuttajien virran kasvaessa ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Maahantulijoiden räjähdystmäsesti kasvanut määrä on 2015 lopulta lähtien saanut useat jäsenvaltiot palauttamaan väliaikaisesti rajavalvonnan Schengen-alueen sisärajoille virtojen hillitsemiseksi.

 

Myös Ison-Britannian mahdollinen irtautuminen EU:sta tulee aiheuttamaan ongemia työvoiman vapalle liikkuvuudelle.  Kun Britannian erohakemus on virallisesti sisällä heidän pitäisi neuvotella EU:n kanssa eron jälkeisistä suhteista. Osana neuvottelu tulevat olemaan myös työvoiman vapaa liikkuvuus.

 

Vaihtoehtoja on lukuisia, mm Norjan malli. Norjan malliin siirtyminen tarkoittaisi, että erotessaan Britannia pysyisi Euroopan talousalueen Etan jäsenenä. Tällöin talouteen ja sisämarkkinoihin liittyviä sopimuksia ei tarvitsisi juurikaan muuttaa. Nöin myös työvoimn liikkuvuus olis taattu.

Brexitiä ajavat ovat sanoneet, etteivät he haluaisi liittyä EU:n sisämarkkinoihin koska silloin pitäisi hyväksyä esimerkiksi työvoiman vapaa liikkuvuus. Sen sijaan eroa puoltavat haluaisivat neuvotella oman kauppasopimuksen Eu:n ja sen jäsenvaltoiden kanssa. Jos Britannia ei halua mitään tarjolla olevaa mallia vaan täydellisen eron, siitä tulisi Britaniasta eron astuessa voimaan kuin mikä tahansa ulkopuolinen maa. Silloin sen pitäisi kuitenkin myös neuvotella kaikki kauppasopimukset uusiksi EU:n kanssa, tämä tarkoittaisi myös työvoiman liikkuvuutta helpottavat sopimukset.