Yksi neljästä Euroopan unionin sisämarkkinoiden perusvapauksista on pääomien vapaa liikkuminen markkinoilla, joka takaa pääoman ja maksujen esteettömän liikkuvuuden EU:n sisämarkkinoihin kuuluvien valtioiden välillä sekä muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklassa säädetään pääoman vapaasta liikkuvuudesta seuraavasti. Tämän Artiklan mukaan rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä ja maksuja kaikkien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä ovat kielletty. Pääoman vapaa liikkuvuus ulottuu näin ollen myös jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, poiketen muista EU:n sisämarkkinoiden vapauksista.

Oikeuskäytäntö ja pääoman vapaa liikkuvuus

EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pääoman vapaan liikkuvuuden vastaisia toimia ovat rajoitukset, joiden vuoksi toisessa jäsenvaltiossa asuvat henkilöt ja yritysket ovat rajoitusten vuoksi vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia jäsenvaltioissa. Lähtökohtaisesti pääoman vapaan liikkuvuuden vastainen rajoitus on esimerkiksi pääoman vapaata liikkuvuutta rajoittava toimi, joka jo pelkällä olemassaolollaan voi tehdä sijoittamisesta ulkomaisille sijoittajille vähemmän houkuttelevan vaihtoehdon. Tietyin edellytyksin eli oikeuttamisperusteiden tai pakottavien vaatimusten perusteella pääoman vapaan liikkuvuutta rajoittavat toimet voivat kuitenkin olla sallittuja.

Näin ollen pääoman siirto eri jäsenmaiden välillä on teoriassa mahdollista rajoituksitta. Investointeja voi tehdä ja muuttaa rahaksi unionin sisällä tarvitsematta hakea siihen lupaa hallitukselta tai rahalaitokselta. Myös toteutunut euron käyttöönotto on tehnyt helpommaksi liikutella pääomia erio jäsen valtioiden välillä.

Monet hallitukset ovat kuitenkin pidättäneet itselleen oikeuden tarkistaa ja vahvistaa rahan alkuperä estääkseen laajamittaisen veronkierron.  Hallitukset ja pankit ovat rakentaneet tiukan kontrollin valvomaan kaikkia epäilyttäviä liiketoimia, joissa taustalla saattaisi olla rikollinen varojen liikuttelu rahanpesutarkoituksessa. Taloudellisten instituutiot ovat lain mukaan ilmoitusvelvollisia viranomaisille tämäntyyppisistä toimista. Myös lisääntyneessä terroristi-iskujen pelossa on viime aikoina luotu lisävalvontajärjestelmiä, joiden avulla pytitään jäljittämään varoja, joita on kääyetty tai käytetään terrori-iskuihin valmistautumiseen tai muutoin tukemiseen.

Pääoman vapaa liikkuvuus on ollut pitkälti pienemmässä roolissa muihin sisämarkkinoiden perusvapauksiin verrattuna. Näin ollen pääoman vapaata liikkuvuutta onkin pidetty muita perusvapauksia täydentävänä perusvapautena. Usein pääoman vapaan liikkuvuuden takaaminen on ollut olennaista muiden perusvapauksien toteutumiselle eikä itsessään kantava vapaus.

Pääoman vapaata liikkuvuutta alettiin tehostaa ennen kaikkea sisämarkkinahankkeen sekä talous- ja rahaliitto (EMU) voimaan tullessa. EMU:n Suomi liittyi jo vuonna 1995 ja otti Euron käyttönsä vuonna 2002.

Revontulet

Euron käyttöönotto

Euron käyttöönotto on tuonut monia etuja mutta se on myös sitonut Suomen taloutta ja poistanut monia talouden hoidon kannalta tärkeitä työkaluja. Kaikkialla kehittyneissä talouksissa yksityiset tuotannolliset investoinnit supistuivat finanssikriisin aikana vuosina 2008 ja 2009. Myös kriisin jälkeen niiden kehitys on ollut heikkoa. Suomessa pääomakannan kehitys on vuoden 2008 jälkeen ollut heikompaa kuin monissa vertailumaissa eikä Suomella ole ollut mahdollisuutta mm devalvoida valuuttaansa koska on EMUn jäsenmaa.

Tuotannon pääomavaltaisuus kertoo, paljonko kansantaloudessa on sekä aineellista että aineetonta tuotannollista pääomaa työllistä henkilöä kohti. 2000-luvun alusta aina finanssikriisiin asti teollisuuden pääomavaltaisuus oli vertailumaista vain Itävallassa pienempi kuin meillä. Samaan aikaan pääomavaltaisuus kasvoi kaikissa maissa suunnilleen samaa vauhtia.

Vuoden 2010 kriisin jälkeen ulkomaisen pääoman määrä on polkenut Suomessa paikallaan, kun se muissa vertailumaissa on alkanut jälleen kasvaa. Kohtuullisen voimakkaasti pääomavaltaisuus on lisääntynyt etenkin naapurimaassamme Ruotsissa.

Laman ja Euron ongelmien myötä pääomien virta suomeen on kuihtunut, mikä omalta osaltaan on aiheuttanut yksityisellä sektorilla varsinkin tehdasteollisuuden nettopääomakannan kehittymisen hitaasti Suomessa. Vuonna 2013 nettopääomakanta oli vaatimattomasti noin 12 % pienempi kuin vuonna 2008. Pääomakannan pieneneminen on pitkälti seurausta ICT-teollisuuden romahduksesta ja metsäteollisuuden alasajosta, jossa globaali pääoma on etsinyt tuottavampia kohteita kuin Suomi. Tämä voi myös kertoa pääomakannan sopeutumisetsa aikaisempaa heikompien kasvunäkymien mukaisiksi joita Europalle ja globaalille taloudelle on povattu lähitulevaisuuteen.

Erityisesti Suomen ICT-teollisuuden pienentyminen on havaittavissa sellaisissa investoinneissa, jotka parhaiten edesauttavat uuden teknologian käyttöönottoa ja hyödyntämistä. Tämä pääomakanta, joka myös Suomeen kasautui 1900- luvun lopulla ja 2000- luvun alussa,  informaatio- ja viestintäteknologiaan sekä aineettomaan pääomaan tehdyistä investoinneista, on vertailumaissa finanssikriisin jälkeen kasvanut. Suomessa tämä on polkenut paikallaan ja on yhtä työllistä kohti tällä hetkellä suunnilleen sama kuin Belgiassa.