Yhteisökauppa eli sisäkauppa

 

Suomesta tuli osa yhteisön tulliliittoa vuonna 1995 EU:n jäsenyyden myötä, jossa:

 

  • tullit on poistettu keskinäisessä kaupassa
  • tuotteen alkuperäsääntöä ei sovelleta
  • EU:n yhteistä tullitariffia ja yhtenäistä kauppapolitiikkaa sovelletaan EU:n ulkopuolisiin maihin
  • yhteisötavaroiden kauppa ja muu vaihto tapahtuu artikloissa 26 ja 28-37 kuvatuin sisämarkkinasäännöin
  • EU:n jäsenmaiden välillä on toteutettu vapaan liikkuvuuden periaate. Tämän piiriin kuuluvat niin tavarat, kuljetukset, rahoituspalvelut, pääoma, informaatio- ja audiovisuaaliset palvelut kuin ihmisten vapaa liikkuminen.

 

Erittäin tärkeä ja keskeinen osa EU:n sisämarkkinoita on tavaroiden vapaa liikkuvuus. EU:ssa ja sen jäsen valtioissa on tehty työtä järjestelmällisesti jo vuosikymmeniä, jotta vapaa tavarakauppa EU-maiden välillä sujuisi yhtä helposti kuin yhden maan sisällä. Eritysisesti Suomalaisille yrityksille on tärkeää että tämä toimii, hieman yli puolet Suomen kaikesta tavaraviennistä kohdistuu EU:n sisämarkkina-alueelle. EU on saanut saavutettua paljon menestystä, mutta paljon työtä on vielä edessä eikä Brexit helpota asiaa.

 

Eurooppalaiset yhtenäismarkkinat ovat tällä hetkellä maailman laajimmat kotimarkkinat. Markkina-alueen vaikutus Euroopan talouskasvuun, kilpailukykyyn ja työllisyysasteeseen kaikssa sen jäsen maissa on ollut valtava. Yhtenäismarkkinoiden luominen on ollut ja on tulevaisuudessa monimutkainen ja jatkuva prosessi, jossa varmistetaan, että yhteistä lainsäädäntöä sovelletaan, saatetaan voimaan ja tarvittaessa myös kehitetään vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Yksi näiden markkinoiden luomisen perusteista on ollut EU:n perustamissopimuksesta lähtien kaupan esteenä EU:n alueella olevien määrällisten rajoitusten ja kaikkien vaikutukseltaan samanlaisten toimenpiteiden vähentäminen. Tämä tavoite on kirjattu EU sopimuksen 28 artiklassa, jossa tästä tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta määrätään.Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi nejästä yhtenäismarkkinoiden tärkeistä kulmakivistä.

 

Tavarat liikkuvat vapaasti EU:n sisärajojen ylitse ilman tullimuodollisuuksia, aivan kuten ne liikkuisivat esimerkiksi Helsingistä Utsjoelle. Tavaroiden vapaa liikkuminen koskee niin unionin alueella valmistettuja tavaroita kuin myös jo kertaalleen EU:n alueelle tullattuja, kolmansista maista tulevia tavaroita. Suomen Tullin on kaikesta huolimatta valvottava, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä eläinten ja kasvien terveyden suojelemiseksi annettuja EU ja kansallisisa määräyksiä ja kieltoja noudatetaan. Tämäm vuoksi aika ajoin myös EU- ja Schengen-alueelta saapuva matkustaja saatetaan tarkistaa.

New Yorkin kadut

Vuoden 2013 ”Kansainvälistymis- ja kaupanesteselvityksessä” Suomalaiset yritykset ilmoittivat useasta kymmenestä erilaisesta syrjiviin ja kohtuuttomiin tuotemääräyksiin liittyvästä kaupanesteestä EU:n sisämarkkinoilla. Nämä haittasivat kaupan tekoa jollain tavalla ja aiheittivat kohtuutonta kilpailuetua. Syitä näihin ilmoituksiin oli monia.  EU:sta huolimatta kansallisia teknisiä määräyksiä muutetaan ja uusia hyväksytään edelleen. Esimerkiksi vuosien 2009 ja 2012 välillä EU-jäsenmaat ilmoittivat komissiolle vuosittain sadoista muutetusta tai uusista teknisestä määräyksestä. Myös eri maiden viranomaisten poikkeavat tulkinnat sääntelystä tuottavat ongelmia yrityksille sisämarkkinoilla.

 

EU komission tulisi puuttua entistä aktiivisemmin ja oma-aloitteisemmin sisämarkkinoita pirstaloiviin tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteisiin. Tämän tulis tapahtua mielellään ennakoivasti, mutta tarvittaessa ainakin käynnistämällä rikkomusmenettelyitä velvoitteita laiminlyöviä maita kohtaan.

 

EU:n sisämarkkinoille on muodostunut osin hyvinkin raskas ja epäjohdonmukainen sääntely-ympäristö ja -kulttuuri, joka valitettavasti  lisää eurooppalaisten yritysten kustannuksia ja heikentää näiden mahdollisuuksia pärjätä alati kovenevassa globaalissa kilpailussa. Huomiota tulisi kiinnittää nykyistä selkeästi vahvemmin muuan muassa siihen, millä tavalla tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä pystyisi minimoimaan.

 

Sääntelyn tulevaisuus

Huolestuttavaa on erityisesti se, että sääntelyä uudisttaessa siitä pyritään muokkaamaan entistä raskaampaa. Hyvän esimerkkinä voi mainita esimerkiksi tavaroiden turvallisuuteen liittyvät vaatimukset, jo olemassa olevien vaatimusten päälle on nyt lisätty uusia vaatimuksia, jotka yritysten on täytettävä ennen kuin tavarat voidaan saattaa EU:n sisämarkkinoille. Tämä lisää kustannuksia yrityksille mutta vastavuoroisesti se ei myöskään onnistu poistamaan sääntelyn vaatimusten vastaisia tuotteita markkinoilta.

 

Tälläinen kehityssuunta on kestämätön yrityksille jotka pelaavat sääntöjen mukaan. Ratkaisuna uusien vaatimusten lisäämisen sijaan kaikissa EU-maissa tulisi toteuttaa markkinavalvontaa joka takaisi laadukkaat ja turvalliset tuotteet.

 

Tätä vasten tulevaisuuden menestys edellyttää, että EU huolehtii sekä tavaroiden markkinoiden esteiden poistamisesta että kaikkien eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn kehittämisestä ja vahvistamisesta globaalissa taloudessa.